tiistai 3. heinäkuuta 2012

GIGOJA KILOISTA MUTTA MEGAT EI NÄY MISSÄÄN

Vietettiin Adamin kanssa kuvauspäivä Oulussa, kun huomattiin, että aurinko ollaan saatu kaivettua jostain esiin. Kuvamateriaalia tuli varmaan sellainen kevyt 8 miljardia tavua, ja onpahan nyt, mitä lapsille vanahana näyttää - niin siis että tältä näytin. Kuvista huomasin ilokseni, että kädet ovat alkaneet paksuuntua, eivätkä näytä enää niin luisilta. Se on jännä homma, miten tähän mieheen ei meinaa millään saada ei läskiä kuin ei lihaakaan, vaikka vetäisi kuinka lihaa ja läskiä naamaansa. Joku varmaan maksaisi tästä mun koneistosta maltaita, sillä on siellä kyllä melkosen teräksiset järjestelmät, kun pystyvät tuon kaiken ruokamäärän vetämään 12 tunnissa läpi. Ja vieläpä niin, että mitään ei jää käteen. Vaan nytpä on jäänyt, käsistä se ronskistuminen näköjään sitten lähtee. Meidän suvussa miehillä on semmonen erikoispiirre, että ollaan nuoruus tosi hoikkia hongankolistelijoita, ja sitten kerralla tapahtuu ronskistuminen. Vaikka oon nytte vasta parikymppinen oon silti jo 20 kiloa painavampi, kun mun oma isä 28 vuotiaana! Joten pittää olla tyytyväinen. Yks asia, mistä oon tosi kiitollinen, on et näissä nuoruuden painokamppailuissa saan kuulua siihen porukkaan, jonka ongelmana painottomuus, eli vaikka kuinka yritetään, niin ei millään meinata ruveta saamaan painoa. Toista se on lihavilla nuorilla, jotka vetävät einesruokia, makkaraa, pizzaa, limsaa, piirakoita, karkkia ja sipsiä, ja yrittävät taistella psyykettä vastaan, ennen kuin saavat diabeteksen tai nivelsairaudet. Laihuttamisjengissä en haluis olla, kun ois hirveetä, ku henkiset taistelut on aina vaikeempia, kuin fyysiset. Onnea vaan jokaiselle urhealle, joka näin lähtee itseään ylittämään. Pro ana piirehin älkää menkö, sillä se on elämälle hei sen jälkeen. Tervettä ruokaa ja reippailua niin johan on entinen elämä takana päin.

No menipä taas fitnesspööpöilyksi, joten hypätään noiden mun käsien kautta takaisin kuvauksiin. Lisää materiaalia tulee siis lähiaikoina, kun saan vaan koneelle sen verran tilaa, että saa tuotua tänne. Lähiaikoina on tullut nimittäin napsittua niin paljon shootteja, että kaikki musa ja elokuvat on ollu pakko poistaa koneelta, ja se kertoo jotain, kuinka valokuvauksesta on tullut mulle rakas juttu. Onneksi on musaa varten Spotify <3 Kun saan vielä vähän paremman rungon ostettua, niin taivas repeää, ja sitä voi kai alkaa nimittämään itseään hyvällä syyllä oikeaksi valokuvaajaksi.


maanantai 2. heinäkuuta 2012

PESUN KESTÄVÄ REPORTTERI



Nyt sen tiedon voi sitten julkistaa: minut valittiin Oulun ammattikorkeakouluun opiskelemaan toimittajaksi (televisio, radio ja lehdet)! Oon siis tänä keväänä ollut salaa pääsykokeissa teille kertomatta. Mun täytyy kertoo teille koko stoori kun tää on kyllä niin mahdoton juttu.


Alkukeväästä tutustuin erääseen Rotuaarin mäkkärin tyyppiin, joka kertoi opiskelevansa journalismia OAMK:issa. Se kerto sinne hakemisesta ja kuinka sinne on niin sairaan vaikee päästä sisään. Kuulemma jotkut kuuskin kertaa hakee, se oli päässy vissiin 4. tai 5. hakukerralla sisään. Mulle luotiin siis kuva pahamaineisesta ja vaativasta pääsykokeesta.

Päätin sitten ihan läpällä ja uhmallakin hakea sinne, kun toi ala kuitenkin kiinnostaa paljon mua, ja sitä paitsi valmistun todennäköisesti ensi vuonna yliopistosta opettajaksi, joten voin alkaa opiskeleen myös jotain aivan uutta. Oon aikasemmin kirjoitellut freelancerina lehteen ja kuviani on ollut vaikka missä. Viime syksynä olin osana Suomen suurinta TV-tuotantoa, ja siellä syvällä sisällä heräsi ajatus, että jos sitä joskus toimisi televisiossa tai radiossa töissä. No nyt se sitten mahdollistuu.

Ekassa vaiheessa oli monivalintakoe, missä kysyttiin yhteiskunnallista tietämistä, median tuntemusta, yleissivistystä ja pääsykoekirjallisuutta, mitä en vaivautunut lukemaan, koska en hakenut tosissaan. Koe kesti 3 tuntia, mutta jo 25 minuutin jälkeen sen alkamisesta naputtelin kynää pöytää vasten ja odotin, että joko pääsee ulos. Kokeessa kysyttiin jotain Talvivaaran kaivoksesta, Euroopan vakausmekanismista ja JSN:n ohjeistuksesta. Parin päivän päästä sain tiedon, että olin edennyt 2. vaiheeseen, ja olin niin hämilläni, että laitoin sinne koululle varmaan koulutussuunnittelijan mielestä kummallisen viestin:

Sebastien Tyne
18. toukokuuta




-> Heli

Siis tarkoittaako tämä nyt sitä, että olen päässyt ihan oikeasti 2. vaiheeseen?

t. Sebastian Tynkkynen
______________________________________________________________

18. toukokuuta 2012 14.50 Heli Huttunen <Heli.Huttunen@oamk.fi> kirjoitti:


Heli Huttunen
18. toukokuuta




-> minä

Terve Sebastian, kyllä tarkoittaa eli onneksi olkoon sinulle ensimmäisen vaiheen läpimenosta! Tarkastajat olivat niin nopeita, että 2. kierroksen valintakokeisiin kutsutut selvisivät jo tänään ja myös postin kautta lähtee sinullekin kutsu. Ajattelin kuitenkin ilahduttaa kaikkia eka kiekalta loistavasti selvinneitä ja laittaa kutsun s-postilla näin viikonlopun kunniaksi. Näkemisiin ma 28.5. ja mukavaa vkl.
terkuin heli

Toisessa vaiheessa me kokelaat kirjoitettiin sitten oikeita artikkeleita sekä vastattiin tietokysymyksiin ja lopuksi oli psykologinen ryhmätehtävä, joka kuvattiin. Oon ollu nyt niin miljoona kertaa erilaisten raatien, psykologien, asiantuntijoiden ja muiden tiukkojen silmäparien alla ja mennyt henkisesti niin raskaita ja paineistettuja testiseuloja läpi, että tuo ryhmis oli mulle todella helppo. Kuullessani tehtävänannon, tiesin pikkutarkan yksityiskohtaisesti, minkälainen rooli minun testitilassa pitäisi ottaa, jotta saisin täydet pisteet. Tänään sain sitten tekstiviestin puhelimeeni, jossa kerrottiin, että olin läpäissyt kaikki vaiheet, ja minut valittiin 17 uuden aloittavan opiskelijan joukkoon.

Ja nyt se on testattu, ei journalistipuolelle ole vaikea päästä, kunhan vain luottaa itseensä ja on skarppina oikeissa tilanteissa. Postauksen kuvat liittyvät ennakkotehtävän tekstiin, jossa kirjoitin itsestäni pesun kestävänä reportterina, ja löydät sen liitteenä postauksen lopusta. Kuvassa minusta tehty haastattelu, jonka tarkoituksena on kuvata, että olen vielä lehden sisällä, sen kohteena, en sen auktoriteettina ja että tavoitteena on vaihtaa rooleja. Älä säikähdä, jos tekstin sävy on erilainen, kun olet lukenut näitä hömppäpostauksia, mutta tuo on se mun tavallinen ote, ja täällä blogin puolella otetaan vähän rennommin. No niin, ei muuta kuin syksyllä tekemään A-luokan journalismia. Vapiskaa valelääkärit, korruptoituneet virkamiehet ja hyväntekeväisyysjärjestöjen miljonääripomot. Lyön teiltä kaikilta jalat poikki.

1. Miksi haet opiskelemaan journalismia – ja miksi juuri Oulun seudun ammattikorkeakouluun?
Olen päättänyt, että haluan tehdä ammatissani luovaa työtä, sillä siinä olen omimmillani. Rakastan myös ongelmien ratkaisemista ja haasteeton työ saa minut turhautumaan.

Uutisten toimittamisessa luotettavan tietoaineksen, objektiivisen mutta mielenkiintoisen käsittelytavan ja soljuvan kielen yhteensovittaminen on luovaa työtä ja se vaatii mitä suurimmassa määrin pähkäilyä. Kun siihen vielä yhdistetään esimerkiksi kuvakerronta still- tai videokuvan muodossa, voidaan puhua monella tapaa haasteellisesta tehtävästä. Kaikesta täytyy saada yhteen ehyt, kokonainen paketti. Näitä tehtäviä saisin journalistina vailla mitään määrää.

Yläasteen äidinkielen opettajani sai minut vihaamaan kirjoittamista, koska siitä tehtiin liian kaavamaista. Vasta viimeinen vuosi on vienyt minut mennessään tekstien maailmaan, kun olen alkanut kirjoittamaan kolmea suosittua blogia, joista yksi käsittelee politiikkaa. Sormet suorastaan lentävät näppäimistöllä, kun uutta materiaalia syntyy. Olen tajunnut, että tätä minä haluan tehdä. Aktiivisena sosiaalisen median käyttäjänä kiinnostus uutisointia kohtaan on kasvanut koko ajan. Eikä vain se, mitä uutisessa sanotaan, vaan miten se on tehty ja miksi juuri siitä on tullut uutinen. Uskon, että koulutusohjelmanne tarjoaa minulle muun muassa näihin kysymyksiin vastauksia, ja koulii minusta pesun kestävän reportterin.

Opiskelupaikkakuntana Oulu on minulle selvä valinta, sillä xxxxxxxxxxxxxxxx (tätä ei näytetä lukijoille) xxxxxxxxxxxxxxxx.

2. Selitä lyhyesti, mitä tarkoitetaan journalismilla, ja kerro, millaista mahdollista kokemusta sinulla on journalismin tekemisestä.
Mielestäni journalismin ideana on tuoda kohdeyleisönsä tietoisuuteen asioita, joista tämä yleisö on kiinnostunut tai joista sen pitäisi olla tietoinen. Kohdeyleisöstä riippuen voidaan olla esimerkiksi talousjournalismin tai vaikkapa viihdejournalismin puolella, jota esiintyy varsinkin keltaisessa lehdistössä.

Olen itse kirjoittanut xxxxxxxxxxxxxxxx (tätä ei näytetä lukijoille) xxxxxxxxxxxxxxxx

3. Millainen on mielestäsi hyvä toimittaja?
Hyvä toimittaja on kuin pitkäjänteinen ja kylmähermoinen metsästäjä. Hän ei ole kalamies, joka tyytyy istutettujen vesien antimiin, vaan metsästäjä, joka haluaa enemmän. Hän seuraa oksista, maahan jätetyistä jäljistä ja ympäristöstä saamistaan johtolangoista pedon perään, vaikka siinä kestäisikin jonkin aikaa. Huolellisesti tehdyn työn tuloksena kun on laadukasta pureksittavaa isommalle porukalle. Hyvä toimittaja on niin utelias, että saattaa asettaa itsensäkin vaaraan mennessään syvemmälle ja syvemmälle metsään.

Tämä metsästäjä on tarkka laukauksistaan niin, että hän osuu kerralla oikeaan, eikä hänen tarvitse oikaista jälkeen päin hätäisesti tehtyjä ratkaisuja. Hän myös uskaltaa tunkeutua eläimen reviirille, vaikka tämä ei siitä pitäisi.

Yleensä toimittajan tulee käydä tekemässä haastatteluja juttuaan varten, ja sen vuoksi hyvät sosiaaliset taidot ovat tarpeen, sillä mitä suuremman luottamuksen hän haastateltavan silmissä saa, sitä enemmän yleensä myös irtoaa asiaa.

Nykyään toimittajan työssä korostuvat mielestäni enenevässä määrin myös kilpailuyhteiskunnan vaikutukset: hänen tulee osata myydä uutinen asiakkaalleen niin houkuttelevasti, että siihen tartutaan ja se luetaan. Juttu pitää olla niin hyvin kirjoitettu, että se koukuttaa. Tämä korostuu etenkin verkkomedioissa, joissa sivustojen tulot ovat suoraan kytköksissä katselukertoihin.

4. Mitä Suomen perustuslaissa todetaan sananvapaudesta?
Suomen perustuslaki 11.6.1999/731
Sananvapaus ja julkisuus
Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Asia on niin selkokielellä perustuslaissa ilmaistu, että sitä lienee turhaa lähteä toistamaan uusin sanakääntein.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

WHAT MAKES YOU BEAUTIFUL


Model: Adam
T-Shirt:
Jeans:
Shoes:



LAUANTAIPUSSISSA OLI KARKIT PAREMMIN KOHDILLAAN

Huhhuh, nyt se on ohi, Oulu Hiphop Festival! Olivat kyllä melkoset kaks päivää, mutta lauantai oli parempi, ja siitä postauksen kuvat. Molempina päivinä kun lähti tuolta tapahtumasta, oli suoraan sanottuna aivan uupunut henkisesti. Tuli hymyiltyä ja kirjoitettua. Toiseen postaukseen tapahtumasta pääset tästä.



Innostuin ottaan vähän kulisseistakin kuvia, ja tää alapuolella oleva kuva oli niin mielenkiintoinen otos, kun kaikki sattui kohdilleen, valot, focusointi ja rajaus.


Gimme 5! (Satuin räpsäseen huvittavalla hetkellä, Tommi ei todellakaan oo tos läpsimäs noita hemmoja,

Tapahtuman ylivoimaisesti suloisin pari. Kattokaa nyt noita. He tulivat rohkeesti juttelemaan, ja pyysivät poikkeuksellisesti, että yhteisfanikuvan sijaan minä ottaisin heistä kuvan. Kuinka helmee. Toi jätkä harrasti kehonrakennusta, ja kerto steroideihin liittyvistä vaaroista ja anto palautetta meikän BB-taipaleesta. Olitte niin huippuihmisiä, että laittakaapa FB:ssä viestiä, niin voin vaikka lähettää teille tämän kuvan. Jumalan siunausta teille kyyhkyläiset! Parasta oikeesti on just tässä nykyisessä "uudessa" elämässä se, että mitä erilaisimmat ihmiset tulee jutteleen. Harmi vaan et mä en tunne niitä, mut ehkä se on jännempää juuri niin päin. Ja se yläasteikäinen pikkupoika mäkkärissä, joka tulit ekana jutteleen niist kaikist mulle, niin laitappa kans mulle viestii. En oo vähään aikaan tavannu niin gentlemannia ja ennakkoluulotonta kaveria. Se meidän keskustelu ois pitänyt nauhottaa.


Tapahtuma oli täynnä alaikäisiä ryyppäämässä, ja ei ikärajoja, eikä edes kunnon valvontaa. Kaveri Espoosta sano, et siellä tommonen ei tulis kuuloonkaan.




OULU HIPHOP FESTIVAALIN KARU RIKE: LAPSET JA SEKSI SAMASSA TILASSA



Tässä pitkin kevättä on otettu yhteyttä ja pyydetty erinäköisiin tapahtumiin kutsuvieraaksi, ja nyt oli Oulun eka musafestari tälle kesälle, ja päätin lähtee sinne koska siellä on tuttuja lavalla ja paljon itseään hakevia nuoria ryyppäämässä. Aveciksi otin yhden oululaisen hyvän ystävän, Jannen, johon oon tutustunut blogipiireissä.




Yritin mennä kuvaamaan tonne lavan läheisyyteen, et sais otettuu artistikuvia, mut ei siitä tullu sitten yhtään mitään, kun joka puolelta ihmisiä vaan alko tuleen ympärille joukkohysteriamaisin reaktioin. Jaoin äkkiä nimmareita ja sit vaan lähdettiin ulos sieltä. Perusbloggarimaisesti lähdetiin harrastaan vähän laatuhenkilökuvausta, mikä on kyllä aina niin kivaa. Tässä Jannesta muutama shootti.

Kuvauspaikkana on syrjäinen piilopaikka, missä käytiin hengähtämässä faneilta, mutta kyllä ne lopulta sinnekin löysi, kun sana kiersi eteenpäin viereisiltä nuorilta, vaikka ne oli luvannu, et ovat ihan hiljaa jos saavat nimmarit ja kuvat. Tehtiin pieni källi, ja huijattiin et Janne on mun veli ja vitsit sitä skitsoamisen määrää. Taas tuli myös sitä peruskommenttia et "te ootte niin samannäkösii" ym, vaikkei me kyl hirveesti löydetä yhtäläisyyksii toisistamme, muutako habitukseltaan, eli kulttuurisesti ja tyylillisesti.


Sitten mentiin takaisin sisälle ja pyysin saada pressipassin, et pääsee tonne vartioiduille lavan edustoille kuvaamaan, koska tonne yleisön puolelle en vaan suostu mennä enää ottaa noit artistikuvia. Sehän myönnettiin, vaikka akredoinnit olis pitänyt tehdä jo hyvis ajoin ennen tapahtumaa. Kiitos tästä siis Loud'nLiven tapahtumajohtajalle. Seuraavaks lavalla huibbujäbät Ruudolf ja Karri Koira!



Noi jäbät oli melkeen ainoot, jotka pysty pitään meiningin loppuun saakka katos, ja paras meno niiden keikal kyl oli, sen näki heti. Kaverit räbäs ja laulo normaaleist asioist ja unelmist, eikä tarvittu mitään *ittupilluviina voimatekstejä, että saatais pumpattuu porukkaa vääränlaisiin fiiliksiin. Kävin jututtaa Rudia keikan jälkeen ja se kerto kuinka niiden musiikki ollessaan hyvää tuo kunniaa Jumalalle, koska se on luodut heidät. Kerto että eivät siis voi ottaa tekijänoikuksii itelleen. Rudi oli tosi huolissaan siitä, mitä paskaa nuorille syötetään, ja sano muutamia juttuja mitä tässä nyt ei voi julkasta. Arvostan tota jäbää et se uskoo olla rohkee ja yhden kristillisen räppärin lyriikoin vois todeta Rudist et "meen siel mis muutkin, savun seas näytän suurt merkkii". Ja Karri Koirasta kuullaan kohta isoi juttui, sanonpa vaan!



Mieleenpainuvin fanikohtaaminen eilen oli moottoroidussa rollaattorissa kulkeva nuori tyttö, joka oli vaikeasti vammainen, eikä pystynyt puhumaan. Vitsit sitä ilon määrää, mikä sen koko olemuksesta huoku, kun oltiin sille läsnä siin tilantees. Allaolevas kuvas oikeella löytyy kuva, missä se kirjotti mun nimen sen sellaseen johonkin elektroniseen sanelin laitteeseen, ku ei muuten pystynyt puhumaan. Tiedän, että sä luet tän postauksen, joten halun sanoo sulle, et oot hullun rohkee, paljon rohkeempi ku moni noista muista nuorista paikan päällä. Oot kallis Jumalalle ja mulle sun kohtaaminen oli varmaankin se tapahtuman sykähdyttävin hetki! Kiitos siitä. Jatka pää pystyssä ja renkaat lujasti maassa.

Seuraavaksi bäkkäriltä lavalle tuli Asa, jonka rastapäinen kaveri oli kyl kerrassaan mielenkiintoisen näkönen kaveri, vai mitä?

Lavan takana tapahtuman juontaja tuli jututtaan ja kertomaan kaikennäkösii juttui. Vitsit ku voisin kertoa, mitä tuolla tapahtumassa olleet henkilöt sekä artistipuolella ja järjestäjäpuolella sano ja sitten kuinka ristiriitaselta tuntu, että siellä tapahtu muutamia juttuja. Ensinnäkin tapahtuma oli ikärajaton, joten paikalla oli todella nuoria tyyppejä, teiniä ja aivan lapsiakin. Monen tyypin kanssa ihmeteltiin, että miten voi olla mahdollista, että illan artistikattauksessa on mukana Petri Nygård, sillä se on pahinta, mitä nuorille voi näyttää. En arvostele Petrin persoonallisuutta, koska uskon, että siinä on mahtava ja hauska tyyppi, vaan sitä surullista tosiasiaa, että hän toiminnallaan tuhoaa sitä nuorta sukupolvea, jonka eteen Suomes nähdään niin paljon vaivaa. Ite opettajan voin kertoo, et yritetään kaikkemme rakastaa lapset ehyiksi, ohjata oikeel tielle, vahvistaa niiden itsetuntoo terveel taval, ja kertoo vaaranpaikoista, jottei ne tuhoa elämäänsä. Valtio käyttää sosiaali- ja terveyspuolen julkisten palveluiden kautta isoja rahoja ennaltaehkäsevään työhön alkoholiin ja seksiin liittyen. Valtio myös tukee suoraan Liikenneturvaa ja monia järjestöjä, jotka kampanjoi tervellisen ja hyvän elämän puolesta. Sit tää Nygårdin poika tulee ja romuttaa kaiken.



Toinen Petrin taustatanssijoista, muistaakseni Safira nimeltään, tuli morjenstaan ja muutama muu siinä paikallaolevista. Se muisti mut BB-talosta, jossa oli ollut esiintymässä, ja sano et oli nähnyt mut, mut mä en ollu nähnyt sitä. En tietenkään, koska en suostunut kattoon, kun rakkaudesta tehdään kauppatavaraa. Ihmisiä vastaan mulla ei oo mitään, vaan oli mukava tavata noitakin tyyppejä.

Tarjoilen seuraavaks sanomaa, mitä tapahtumassa julistettiin Petrin suusta. Kysyin huumaantuneilta pikkutytöiltä eestä, minkä ikäsiä he ovat ja vastaus oli 12 ja 13 vuotta. Ja niitä ei ollu vaan kahta. Siellä ne heilutti käsiä ja hypetti koko kehollaan. Lavalta Petri huus, et se opettaa nyt koko porukalle. Sit lähti: "Ku mää huudan haista, niin sää huudat (Petri)" -> "*ittu" (nuoret), "haista (Petri)" "*ittu (nuoret)" ja sitä siinä hoettiin sitten jonkun aikaa, ja lopuks se tokas siihen jotain et "ihanaa" tai "tästä mä tykkään" -tyylistä. Sitten porukka kuunteli ja laulo seuraavia sanoja. Mieti ihan oikeasti, voiko näitä millään antaa lasten kuunnella, tai edes 18 v. nuorten:

Ote biisistä "Kotibileet"

"Tossa sulle vettä, mulle pontikkaa."
Tyhjii pulloi ja paljon muuta roskaa
Eläinpornovideo pyörii televisiossa
Sammuneet makaa ku letkut
Ämmille tehty retkut ja muut metkut
Makuuhuoneen ovi on lukossa
Vessanpönttö tulvii, putket tukossa
Oli vitun kivaa, huippuu, siistii
Onneks minä en joudu tätä siistii
Kämpän omistaja purskahtaa itkuun
"Poliisit tuli." Kaikki lähtee vittuun (Kiitos)

Meil on kotibileet, meil on tänään kotibileet
Meil on kotibileet "Pullot auki, kohta on kivaa."
Meil on kotibileet, meil on tänään kotibileet
Meil on kotibileet

Copyright: Petri Nygård

Kertosäkeistöä biisistä "Villi ja *itun vapaa"

Ei ei ei me haluta työtä
vaan juodaan kokopäivä
ja nussia läpi yötä
mä haluun viinaa mä haluun pilluu
villinä vapaana aina vaan hilluu

Copyright: Petri Nygård


Millon me herätään tajuamaan mistä on kyse?

Tää on oikeasti aika vakavan luokan moka, että on annettu luvat ja sallittu tällasta toimintaa. Oulun kaupungin päättäjien on puututtava tähän. Loud'n Live on järjestänyt hienon tapahtuman, mutta ikärajojen poisto ja Petri Nygårdin kiinnittäminen tällaiseen tapahtumaan meni yli. Siinä kohtaa tehtiin virhe. Todella moni tapahtumaan osallistuja oli hämillään siitä, kuinka räikeästi rikottiin lastensuojelusäännöksiä. Alastomuusmateriaalista videolla ja eroottisista livetanssijoista puhumattakaan.

Vaikka sä nuori voittasit koko maailman omakses, ja olisit suosittu, mitä se sua hyödyttää, jos myyt sielus ja sitä?