tiistai 3. heinäkuuta 2012

GIGOJA KILOISTA MUTTA MEGAT EI NÄY MISSÄÄN

Vietettiin Adamin kanssa kuvauspäivä Oulussa, kun huomattiin, että aurinko ollaan saatu kaivettua jostain esiin. Kuvamateriaalia tuli varmaan sellainen kevyt 8 miljardia tavua, ja onpahan nyt, mitä lapsille vanahana näyttää - niin siis että tältä näytin. Kuvista huomasin ilokseni, että kädet ovat alkaneet paksuuntua, eivätkä näytä enää niin luisilta. Se on jännä homma, miten tähän mieheen ei meinaa millään saada ei läskiä kuin ei lihaakaan, vaikka vetäisi kuinka lihaa ja läskiä naamaansa. Joku varmaan maksaisi tästä mun koneistosta maltaita, sillä on siellä kyllä melkosen teräksiset järjestelmät, kun pystyvät tuon kaiken ruokamäärän vetämään 12 tunnissa läpi. Ja vieläpä niin, että mitään ei jää käteen. Vaan nytpä on jäänyt, käsistä se ronskistuminen näköjään sitten lähtee. Meidän suvussa miehillä on semmonen erikoispiirre, että ollaan nuoruus tosi hoikkia hongankolistelijoita, ja sitten kerralla tapahtuu ronskistuminen. Vaikka oon nytte vasta parikymppinen oon silti jo 20 kiloa painavampi, kun mun oma isä 28 vuotiaana! Joten pittää olla tyytyväinen. Yks asia, mistä oon tosi kiitollinen, on et näissä nuoruuden painokamppailuissa saan kuulua siihen porukkaan, jonka ongelmana painottomuus, eli vaikka kuinka yritetään, niin ei millään meinata ruveta saamaan painoa. Toista se on lihavilla nuorilla, jotka vetävät einesruokia, makkaraa, pizzaa, limsaa, piirakoita, karkkia ja sipsiä, ja yrittävät taistella psyykettä vastaan, ennen kuin saavat diabeteksen tai nivelsairaudet. Laihuttamisjengissä en haluis olla, kun ois hirveetä, ku henkiset taistelut on aina vaikeempia, kuin fyysiset. Onnea vaan jokaiselle urhealle, joka näin lähtee itseään ylittämään. Pro ana piirehin älkää menkö, sillä se on elämälle hei sen jälkeen. Tervettä ruokaa ja reippailua niin johan on entinen elämä takana päin.

No menipä taas fitnesspööpöilyksi, joten hypätään noiden mun käsien kautta takaisin kuvauksiin. Lisää materiaalia tulee siis lähiaikoina, kun saan vaan koneelle sen verran tilaa, että saa tuotua tänne. Lähiaikoina on tullut nimittäin napsittua niin paljon shootteja, että kaikki musa ja elokuvat on ollu pakko poistaa koneelta, ja se kertoo jotain, kuinka valokuvauksesta on tullut mulle rakas juttu. Onneksi on musaa varten Spotify <3 Kun saan vielä vähän paremman rungon ostettua, niin taivas repeää, ja sitä voi kai alkaa nimittämään itseään hyvällä syyllä oikeaksi valokuvaajaksi.


maanantai 2. heinäkuuta 2012

PESUN KESTÄVÄ REPORTTERI



Nyt sen tiedon voi sitten julkistaa: minut valittiin Oulun ammattikorkeakouluun opiskelemaan toimittajaksi (televisio, radio ja lehdet)! Oon siis tänä keväänä ollut salaa pääsykokeissa teille kertomatta. Mun täytyy kertoo teille koko stoori kun tää on kyllä niin mahdoton juttu.


Alkukeväästä tutustuin erääseen Rotuaarin mäkkärin tyyppiin, joka kertoi opiskelevansa journalismia OAMK:issa. Se kerto sinne hakemisesta ja kuinka sinne on niin sairaan vaikee päästä sisään. Kuulemma jotkut kuuskin kertaa hakee, se oli päässy vissiin 4. tai 5. hakukerralla sisään. Mulle luotiin siis kuva pahamaineisesta ja vaativasta pääsykokeesta.

Päätin sitten ihan läpällä ja uhmallakin hakea sinne, kun toi ala kuitenkin kiinnostaa paljon mua, ja sitä paitsi valmistun todennäköisesti ensi vuonna yliopistosta opettajaksi, joten voin alkaa opiskeleen myös jotain aivan uutta. Oon aikasemmin kirjoitellut freelancerina lehteen ja kuviani on ollut vaikka missä. Viime syksynä olin osana Suomen suurinta TV-tuotantoa, ja siellä syvällä sisällä heräsi ajatus, että jos sitä joskus toimisi televisiossa tai radiossa töissä. No nyt se sitten mahdollistuu.

Ekassa vaiheessa oli monivalintakoe, missä kysyttiin yhteiskunnallista tietämistä, median tuntemusta, yleissivistystä ja pääsykoekirjallisuutta, mitä en vaivautunut lukemaan, koska en hakenut tosissaan. Koe kesti 3 tuntia, mutta jo 25 minuutin jälkeen sen alkamisesta naputtelin kynää pöytää vasten ja odotin, että joko pääsee ulos. Kokeessa kysyttiin jotain Talvivaaran kaivoksesta, Euroopan vakausmekanismista ja JSN:n ohjeistuksesta. Parin päivän päästä sain tiedon, että olin edennyt 2. vaiheeseen, ja olin niin hämilläni, että laitoin sinne koululle varmaan koulutussuunnittelijan mielestä kummallisen viestin:

Sebastien Tyne
18. toukokuuta




-> Heli

Siis tarkoittaako tämä nyt sitä, että olen päässyt ihan oikeasti 2. vaiheeseen?

t. Sebastian Tynkkynen
______________________________________________________________

18. toukokuuta 2012 14.50 Heli Huttunen <Heli.Huttunen@oamk.fi> kirjoitti:


Heli Huttunen
18. toukokuuta




-> minä

Terve Sebastian, kyllä tarkoittaa eli onneksi olkoon sinulle ensimmäisen vaiheen läpimenosta! Tarkastajat olivat niin nopeita, että 2. kierroksen valintakokeisiin kutsutut selvisivät jo tänään ja myös postin kautta lähtee sinullekin kutsu. Ajattelin kuitenkin ilahduttaa kaikkia eka kiekalta loistavasti selvinneitä ja laittaa kutsun s-postilla näin viikonlopun kunniaksi. Näkemisiin ma 28.5. ja mukavaa vkl.
terkuin heli

Toisessa vaiheessa me kokelaat kirjoitettiin sitten oikeita artikkeleita sekä vastattiin tietokysymyksiin ja lopuksi oli psykologinen ryhmätehtävä, joka kuvattiin. Oon ollu nyt niin miljoona kertaa erilaisten raatien, psykologien, asiantuntijoiden ja muiden tiukkojen silmäparien alla ja mennyt henkisesti niin raskaita ja paineistettuja testiseuloja läpi, että tuo ryhmis oli mulle todella helppo. Kuullessani tehtävänannon, tiesin pikkutarkan yksityiskohtaisesti, minkälainen rooli minun testitilassa pitäisi ottaa, jotta saisin täydet pisteet. Tänään sain sitten tekstiviestin puhelimeeni, jossa kerrottiin, että olin läpäissyt kaikki vaiheet, ja minut valittiin 17 uuden aloittavan opiskelijan joukkoon.

Ja nyt se on testattu, ei journalistipuolelle ole vaikea päästä, kunhan vain luottaa itseensä ja on skarppina oikeissa tilanteissa. Postauksen kuvat liittyvät ennakkotehtävän tekstiin, jossa kirjoitin itsestäni pesun kestävänä reportterina, ja löydät sen liitteenä postauksen lopusta. Kuvassa minusta tehty haastattelu, jonka tarkoituksena on kuvata, että olen vielä lehden sisällä, sen kohteena, en sen auktoriteettina ja että tavoitteena on vaihtaa rooleja. Älä säikähdä, jos tekstin sävy on erilainen, kun olet lukenut näitä hömppäpostauksia, mutta tuo on se mun tavallinen ote, ja täällä blogin puolella otetaan vähän rennommin. No niin, ei muuta kuin syksyllä tekemään A-luokan journalismia. Vapiskaa valelääkärit, korruptoituneet virkamiehet ja hyväntekeväisyysjärjestöjen miljonääripomot. Lyön teiltä kaikilta jalat poikki.

1. Miksi haet opiskelemaan journalismia – ja miksi juuri Oulun seudun ammattikorkeakouluun?
Olen päättänyt, että haluan tehdä ammatissani luovaa työtä, sillä siinä olen omimmillani. Rakastan myös ongelmien ratkaisemista ja haasteeton työ saa minut turhautumaan.

Uutisten toimittamisessa luotettavan tietoaineksen, objektiivisen mutta mielenkiintoisen käsittelytavan ja soljuvan kielen yhteensovittaminen on luovaa työtä ja se vaatii mitä suurimmassa määrin pähkäilyä. Kun siihen vielä yhdistetään esimerkiksi kuvakerronta still- tai videokuvan muodossa, voidaan puhua monella tapaa haasteellisesta tehtävästä. Kaikesta täytyy saada yhteen ehyt, kokonainen paketti. Näitä tehtäviä saisin journalistina vailla mitään määrää.

Yläasteen äidinkielen opettajani sai minut vihaamaan kirjoittamista, koska siitä tehtiin liian kaavamaista. Vasta viimeinen vuosi on vienyt minut mennessään tekstien maailmaan, kun olen alkanut kirjoittamaan kolmea suosittua blogia, joista yksi käsittelee politiikkaa. Sormet suorastaan lentävät näppäimistöllä, kun uutta materiaalia syntyy. Olen tajunnut, että tätä minä haluan tehdä. Aktiivisena sosiaalisen median käyttäjänä kiinnostus uutisointia kohtaan on kasvanut koko ajan. Eikä vain se, mitä uutisessa sanotaan, vaan miten se on tehty ja miksi juuri siitä on tullut uutinen. Uskon, että koulutusohjelmanne tarjoaa minulle muun muassa näihin kysymyksiin vastauksia, ja koulii minusta pesun kestävän reportterin.

Opiskelupaikkakuntana Oulu on minulle selvä valinta, sillä xxxxxxxxxxxxxxxx (tätä ei näytetä lukijoille) xxxxxxxxxxxxxxxx.

2. Selitä lyhyesti, mitä tarkoitetaan journalismilla, ja kerro, millaista mahdollista kokemusta sinulla on journalismin tekemisestä.
Mielestäni journalismin ideana on tuoda kohdeyleisönsä tietoisuuteen asioita, joista tämä yleisö on kiinnostunut tai joista sen pitäisi olla tietoinen. Kohdeyleisöstä riippuen voidaan olla esimerkiksi talousjournalismin tai vaikkapa viihdejournalismin puolella, jota esiintyy varsinkin keltaisessa lehdistössä.

Olen itse kirjoittanut xxxxxxxxxxxxxxxx (tätä ei näytetä lukijoille) xxxxxxxxxxxxxxxx

3. Millainen on mielestäsi hyvä toimittaja?
Hyvä toimittaja on kuin pitkäjänteinen ja kylmähermoinen metsästäjä. Hän ei ole kalamies, joka tyytyy istutettujen vesien antimiin, vaan metsästäjä, joka haluaa enemmän. Hän seuraa oksista, maahan jätetyistä jäljistä ja ympäristöstä saamistaan johtolangoista pedon perään, vaikka siinä kestäisikin jonkin aikaa. Huolellisesti tehdyn työn tuloksena kun on laadukasta pureksittavaa isommalle porukalle. Hyvä toimittaja on niin utelias, että saattaa asettaa itsensäkin vaaraan mennessään syvemmälle ja syvemmälle metsään.

Tämä metsästäjä on tarkka laukauksistaan niin, että hän osuu kerralla oikeaan, eikä hänen tarvitse oikaista jälkeen päin hätäisesti tehtyjä ratkaisuja. Hän myös uskaltaa tunkeutua eläimen reviirille, vaikka tämä ei siitä pitäisi.

Yleensä toimittajan tulee käydä tekemässä haastatteluja juttuaan varten, ja sen vuoksi hyvät sosiaaliset taidot ovat tarpeen, sillä mitä suuremman luottamuksen hän haastateltavan silmissä saa, sitä enemmän yleensä myös irtoaa asiaa.

Nykyään toimittajan työssä korostuvat mielestäni enenevässä määrin myös kilpailuyhteiskunnan vaikutukset: hänen tulee osata myydä uutinen asiakkaalleen niin houkuttelevasti, että siihen tartutaan ja se luetaan. Juttu pitää olla niin hyvin kirjoitettu, että se koukuttaa. Tämä korostuu etenkin verkkomedioissa, joissa sivustojen tulot ovat suoraan kytköksissä katselukertoihin.

4. Mitä Suomen perustuslaissa todetaan sananvapaudesta?
Suomen perustuslaki 11.6.1999/731
Sananvapaus ja julkisuus
Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Asia on niin selkokielellä perustuslaissa ilmaistu, että sitä lienee turhaa lähteä toistamaan uusin sanakääntein.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

WHAT MAKES YOU BEAUTIFUL


Model: Adam
T-Shirt:
Jeans:
Shoes:



LAUANTAIPUSSISSA OLI KARKIT PAREMMIN KOHDILLAAN

Huhhuh, nyt se on ohi, Oulu Hiphop Festival! Olivat kyllä melkoset kaks päivää, mutta lauantai oli parempi, ja siitä postauksen kuvat. Molempina päivinä kun lähti tuolta tapahtumasta, oli suoraan sanottuna aivan uupunut henkisesti. Tuli hymyiltyä ja kirjoitettua. Toiseen postaukseen tapahtumasta pääset tästä.



Innostuin ottaan vähän kulisseistakin kuvia, ja tää alapuolella oleva kuva oli niin mielenkiintoinen otos, kun kaikki sattui kohdilleen, valot, focusointi ja rajaus.


Gimme 5! (Satuin räpsäseen huvittavalla hetkellä, Tommi ei todellakaan oo tos läpsimäs noita hemmoja,

Tapahtuman ylivoimaisesti suloisin pari. Kattokaa nyt noita. He tulivat rohkeesti juttelemaan, ja pyysivät poikkeuksellisesti, että yhteisfanikuvan sijaan minä ottaisin heistä kuvan. Kuinka helmee. Toi jätkä harrasti kehonrakennusta, ja kerto steroideihin liittyvistä vaaroista ja anto palautetta meikän BB-taipaleesta. Olitte niin huippuihmisiä, että laittakaapa FB:ssä viestiä, niin voin vaikka lähettää teille tämän kuvan. Jumalan siunausta teille kyyhkyläiset! Parasta oikeesti on just tässä nykyisessä "uudessa" elämässä se, että mitä erilaisimmat ihmiset tulee jutteleen. Harmi vaan et mä en tunne niitä, mut ehkä se on jännempää juuri niin päin. Ja se yläasteikäinen pikkupoika mäkkärissä, joka tulit ekana jutteleen niist kaikist mulle, niin laitappa kans mulle viestii. En oo vähään aikaan tavannu niin gentlemannia ja ennakkoluulotonta kaveria. Se meidän keskustelu ois pitänyt nauhottaa.


Tapahtuma oli täynnä alaikäisiä ryyppäämässä, ja ei ikärajoja, eikä edes kunnon valvontaa. Kaveri Espoosta sano, et siellä tommonen ei tulis kuuloonkaan.




OULU HIPHOP FESTIVAALIN KARU RIKE: LAPSET JA SEKSI SAMASSA TILASSA



Tässä pitkin kevättä on otettu yhteyttä ja pyydetty erinäköisiin tapahtumiin kutsuvieraaksi, ja nyt oli Oulun eka musafestari tälle kesälle, ja päätin lähtee sinne koska siellä on tuttuja lavalla ja paljon itseään hakevia nuoria ryyppäämässä. Aveciksi otin yhden oululaisen hyvän ystävän, Jannen, johon oon tutustunut blogipiireissä.




Yritin mennä kuvaamaan tonne lavan läheisyyteen, et sais otettuu artistikuvia, mut ei siitä tullu sitten yhtään mitään, kun joka puolelta ihmisiä vaan alko tuleen ympärille joukkohysteriamaisin reaktioin. Jaoin äkkiä nimmareita ja sit vaan lähdettiin ulos sieltä. Perusbloggarimaisesti lähdetiin harrastaan vähän laatuhenkilökuvausta, mikä on kyllä aina niin kivaa. Tässä Jannesta muutama shootti.

Kuvauspaikkana on syrjäinen piilopaikka, missä käytiin hengähtämässä faneilta, mutta kyllä ne lopulta sinnekin löysi, kun sana kiersi eteenpäin viereisiltä nuorilta, vaikka ne oli luvannu, et ovat ihan hiljaa jos saavat nimmarit ja kuvat. Tehtiin pieni källi, ja huijattiin et Janne on mun veli ja vitsit sitä skitsoamisen määrää. Taas tuli myös sitä peruskommenttia et "te ootte niin samannäkösii" ym, vaikkei me kyl hirveesti löydetä yhtäläisyyksii toisistamme, muutako habitukseltaan, eli kulttuurisesti ja tyylillisesti.


Sitten mentiin takaisin sisälle ja pyysin saada pressipassin, et pääsee tonne vartioiduille lavan edustoille kuvaamaan, koska tonne yleisön puolelle en vaan suostu mennä enää ottaa noit artistikuvia. Sehän myönnettiin, vaikka akredoinnit olis pitänyt tehdä jo hyvis ajoin ennen tapahtumaa. Kiitos tästä siis Loud'nLiven tapahtumajohtajalle. Seuraavaks lavalla huibbujäbät Ruudolf ja Karri Koira!



Noi jäbät oli melkeen ainoot, jotka pysty pitään meiningin loppuun saakka katos, ja paras meno niiden keikal kyl oli, sen näki heti. Kaverit räbäs ja laulo normaaleist asioist ja unelmist, eikä tarvittu mitään *ittupilluviina voimatekstejä, että saatais pumpattuu porukkaa vääränlaisiin fiiliksiin. Kävin jututtaa Rudia keikan jälkeen ja se kerto kuinka niiden musiikki ollessaan hyvää tuo kunniaa Jumalalle, koska se on luodut heidät. Kerto että eivät siis voi ottaa tekijänoikuksii itelleen. Rudi oli tosi huolissaan siitä, mitä paskaa nuorille syötetään, ja sano muutamia juttuja mitä tässä nyt ei voi julkasta. Arvostan tota jäbää et se uskoo olla rohkee ja yhden kristillisen räppärin lyriikoin vois todeta Rudist et "meen siel mis muutkin, savun seas näytän suurt merkkii". Ja Karri Koirasta kuullaan kohta isoi juttui, sanonpa vaan!



Mieleenpainuvin fanikohtaaminen eilen oli moottoroidussa rollaattorissa kulkeva nuori tyttö, joka oli vaikeasti vammainen, eikä pystynyt puhumaan. Vitsit sitä ilon määrää, mikä sen koko olemuksesta huoku, kun oltiin sille läsnä siin tilantees. Allaolevas kuvas oikeella löytyy kuva, missä se kirjotti mun nimen sen sellaseen johonkin elektroniseen sanelin laitteeseen, ku ei muuten pystynyt puhumaan. Tiedän, että sä luet tän postauksen, joten halun sanoo sulle, et oot hullun rohkee, paljon rohkeempi ku moni noista muista nuorista paikan päällä. Oot kallis Jumalalle ja mulle sun kohtaaminen oli varmaankin se tapahtuman sykähdyttävin hetki! Kiitos siitä. Jatka pää pystyssä ja renkaat lujasti maassa.

Seuraavaksi bäkkäriltä lavalle tuli Asa, jonka rastapäinen kaveri oli kyl kerrassaan mielenkiintoisen näkönen kaveri, vai mitä?

Lavan takana tapahtuman juontaja tuli jututtaan ja kertomaan kaikennäkösii juttui. Vitsit ku voisin kertoa, mitä tuolla tapahtumassa olleet henkilöt sekä artistipuolella ja järjestäjäpuolella sano ja sitten kuinka ristiriitaselta tuntu, että siellä tapahtu muutamia juttuja. Ensinnäkin tapahtuma oli ikärajaton, joten paikalla oli todella nuoria tyyppejä, teiniä ja aivan lapsiakin. Monen tyypin kanssa ihmeteltiin, että miten voi olla mahdollista, että illan artistikattauksessa on mukana Petri Nygård, sillä se on pahinta, mitä nuorille voi näyttää. En arvostele Petrin persoonallisuutta, koska uskon, että siinä on mahtava ja hauska tyyppi, vaan sitä surullista tosiasiaa, että hän toiminnallaan tuhoaa sitä nuorta sukupolvea, jonka eteen Suomes nähdään niin paljon vaivaa. Ite opettajan voin kertoo, et yritetään kaikkemme rakastaa lapset ehyiksi, ohjata oikeel tielle, vahvistaa niiden itsetuntoo terveel taval, ja kertoo vaaranpaikoista, jottei ne tuhoa elämäänsä. Valtio käyttää sosiaali- ja terveyspuolen julkisten palveluiden kautta isoja rahoja ennaltaehkäsevään työhön alkoholiin ja seksiin liittyen. Valtio myös tukee suoraan Liikenneturvaa ja monia järjestöjä, jotka kampanjoi tervellisen ja hyvän elämän puolesta. Sit tää Nygårdin poika tulee ja romuttaa kaiken.



Toinen Petrin taustatanssijoista, muistaakseni Safira nimeltään, tuli morjenstaan ja muutama muu siinä paikallaolevista. Se muisti mut BB-talosta, jossa oli ollut esiintymässä, ja sano et oli nähnyt mut, mut mä en ollu nähnyt sitä. En tietenkään, koska en suostunut kattoon, kun rakkaudesta tehdään kauppatavaraa. Ihmisiä vastaan mulla ei oo mitään, vaan oli mukava tavata noitakin tyyppejä.

Tarjoilen seuraavaks sanomaa, mitä tapahtumassa julistettiin Petrin suusta. Kysyin huumaantuneilta pikkutytöiltä eestä, minkä ikäsiä he ovat ja vastaus oli 12 ja 13 vuotta. Ja niitä ei ollu vaan kahta. Siellä ne heilutti käsiä ja hypetti koko kehollaan. Lavalta Petri huus, et se opettaa nyt koko porukalle. Sit lähti: "Ku mää huudan haista, niin sää huudat (Petri)" -> "*ittu" (nuoret), "haista (Petri)" "*ittu (nuoret)" ja sitä siinä hoettiin sitten jonkun aikaa, ja lopuks se tokas siihen jotain et "ihanaa" tai "tästä mä tykkään" -tyylistä. Sitten porukka kuunteli ja laulo seuraavia sanoja. Mieti ihan oikeasti, voiko näitä millään antaa lasten kuunnella, tai edes 18 v. nuorten:

Ote biisistä "Kotibileet"

"Tossa sulle vettä, mulle pontikkaa."
Tyhjii pulloi ja paljon muuta roskaa
Eläinpornovideo pyörii televisiossa
Sammuneet makaa ku letkut
Ämmille tehty retkut ja muut metkut
Makuuhuoneen ovi on lukossa
Vessanpönttö tulvii, putket tukossa
Oli vitun kivaa, huippuu, siistii
Onneks minä en joudu tätä siistii
Kämpän omistaja purskahtaa itkuun
"Poliisit tuli." Kaikki lähtee vittuun (Kiitos)

Meil on kotibileet, meil on tänään kotibileet
Meil on kotibileet "Pullot auki, kohta on kivaa."
Meil on kotibileet, meil on tänään kotibileet
Meil on kotibileet

Copyright: Petri Nygård

Kertosäkeistöä biisistä "Villi ja *itun vapaa"

Ei ei ei me haluta työtä
vaan juodaan kokopäivä
ja nussia läpi yötä
mä haluun viinaa mä haluun pilluu
villinä vapaana aina vaan hilluu

Copyright: Petri Nygård


Millon me herätään tajuamaan mistä on kyse?

Tää on oikeasti aika vakavan luokan moka, että on annettu luvat ja sallittu tällasta toimintaa. Oulun kaupungin päättäjien on puututtava tähän. Loud'n Live on järjestänyt hienon tapahtuman, mutta ikärajojen poisto ja Petri Nygårdin kiinnittäminen tällaiseen tapahtumaan meni yli. Siinä kohtaa tehtiin virhe. Todella moni tapahtumaan osallistuja oli hämillään siitä, kuinka räikeästi rikottiin lastensuojelusäännöksiä. Alastomuusmateriaalista videolla ja eroottisista livetanssijoista puhumattakaan.

Vaikka sä nuori voittasit koko maailman omakses, ja olisit suosittu, mitä se sua hyödyttää, jos myyt sielus ja sitä?


perjantai 29. kesäkuuta 2012

"PÄIVÄKIRJAHUONEESSA" VASTAAMASSA LUKIJOIDEN KYSYMYKSIIN

On juhlan aika jälleen, juhlia kun voi mitä pienimmistäkin asioista. On ollu kivaa kulkea puol vuotta elämää teidän kanssa ihan vieretysten, ja toivottavasti oon voinu olla inspiroimassa teitä, ja rohkasemassa elämään täyttä elämää! Lukutahti kiihtyy koko ajan, ja tänään meni jo 200 000 sivustovierailuu rikki.

Lupasin itselleni pyhästi, että teen tuon viivästyneen videopostauksen valmiiksi sitten ku toi 200 000 rajapyykki menee rikki, ja sillä sain mulle laiskimukselle lisäaikaa. Mut nyt se päätty, ja saatte vastaukset kysymyksiin, mitä on ollu mielessä. Niin kuin siinä kysymyspostauksessa kerroinkin, vastaan vain lukijoideni esittämiin kysymyksiin, ettei tule niitä monenko litran pylly -kysymyksiä, ja jokaiselta ainakin yks kysymys pääsee mukaan.


Piti toteuttaa tää päiväkirjahuone-idea ihan läpällä, ja täällä se nyt sitten Youtubessa "komeilee"... No ainakin vastasin jälleen rehellisesti ja suorasukaisesti, jos ei muuta! Isoveli oli näköjään kesälomalla, mutta oli jättänyt totuttuun tapaan ohjeet iPadilla. Käykääpäs katsomassa (klikkaa yllä olevaa kuvaa, niin pääset videoon)!

Ihka eka videokysymyspostaus löytyy myös mun Youtube-kanavalta. Sen näet tästä:
          

Pian tulee mahdollisuus esittää uudet kysymykset, ja siitä merkkinä tulee kysymypostaus, jonka kommenttilootaan ne voi heittää. Eli siis tähän älkää kerätkö viel niitä. Kiitos teille rakkaille lukijoille mussukkuudestanne ja siitä, että olette kulkeneet mun vierellä. Mäkin tahdon kulkee teidän vierellä <3

torstai 28. kesäkuuta 2012

KESÄ ON SUMMER JA ELÄMÄ LAIFFII


Elämä nautituttaa tosi paljon. Vaikka on ollut muutama sateinen päivä Oulussa, se ei ole mieltä lannistanut. Oon kyllä semmonen kesäpoika, että mun lempivuodenaika ei mene pilalle vaikka hyttysmonsteripilvet imis mut kuiviin, sadepilvet tyhjennettäisiin alas ja tuuli sotkis 5 minuuttia sitten laitetut hiukset. Se on vaan Suomen kesää <3


Oltiin viettämässä Linnanmaalla iltaa erään tytön kämpässä, joka tulee tänään kotiin Ranskasta, missä on ollu koko vuoden! En malta oottaa että nään sitä!

Tuo vegemiten maistaminen ei ollu kyl mikään hyvä idea. Se on jotain australialaista herkkutahnaa, jota levitetään esim suolakeksien päälle. Se on tehty jostai mallasmoskasta tai jostain ja on tosi suolasta. Katriina sai väläyksen maistaessaan tuota juomaa, et "tää maistuu ihan siltä ku äiti ois lisänny porkkanamehua appelsiinimehuun". Siihen Aleksi vaan totes, että "no mitähän siinä lukee". Voi Katriina on varmaan aidoimpia ihmisiä ketä tiedän.

Sain aika ihQun kortin kotia luukusta. Kaikki oikeesti ihmettelee tota samaa, että oon paljon paljon pidempi livenä, kuin mitä kukaan ois aatellu. Mä oon 190 cm haloo!! Onko ihme! Pelottavaa tuossa kortissa on se, että siinä ei ole osotetta, joten aiemmista fanikorteista poiketen tää oli tuotu suoraan mun kotiovelle, eli joku oli seisonut oveni takana. Ja varmaan ehkä oli myös pimpottanut, mutten sillon sattunut oleen kotona. Tai ehkä se ei oo pimpottanu, ku tohon on muka toi "postimerkkikin" (soli jotain leikattuu kartonkii) laitettu, niin se on varmaan halunnut hämätä mua, niinku toi ois lähetetty. No joka tapauksessa ilahdutit suuresti torstaipäivääni. Kiitos Dee, kuka ikinä oletkaan! Toinen asia, mikä minua ilahdutti, oli ikkunasta näkyvä maisema mun Oulujoelleni päin, ah tuota auringonheijastetta! Suurin ihmetyksen kohde on tuo eläin taivaalla, huomaatteko? Pilvi-joutsen. Sitten nukuin torkut ja eiku menoksi reeneihin.

Kokoajan tapahtuu jotain ja välillä on vaikea päättää, minne lopulta menee. Aika positiivinen ongelma. Mun kämppis huitelee Etelä-Suomessa 3 viikkoa, joten saan tehä täällä kämpillä mitä haluan, ja tuua tänne ketä haluan. Eilen olin lupautunut Italia-Saksa välieräottelun kattomiseen, kun toisaalta kaverit soitti pannukakkukesteihin. Ne ois varmaan olleet jotain aivan huippua, mutta oli se tunnelma kyllä vimpan päälle kohdillaan myös kisastudiossa, jota ennen oltiin reenattu ihan kunnolla pari tuntii Huuhkajanpuistossa.

Nigin isä on entinen pizzerian omistaja, ja se teki meille pojille kunnon safkat matsiin! Ja olihan se melkonen ottelu, ainaski Balotellin osalta. Vitsi mikä inkkari.




Tänään sit kuuntelemaan räppii Pohjois-Suomen suurimpaan Hip Hop -musiikin tapahtumaan OHHF:ään, eli siis huippupäivä tiedos!
Elämä nautituttaa tosi paljon. Vaikka on ollut muutama sateinen päivä Oulussa, se ei ole mieltä lannistanut.

Kokoajan tapahtuu jotain ja välillä on vaikea päättää, minne lopulta menee. Tänään olin lupautunut Italia-Saksa välieräottelun kattomiseen, kun toisaalta kaverit soitti pannukakkukesteihin. Ne ois varmaan olleet jotain aivan huippua, mutta oli se tunnelma kyllä vimpan päälle kohdillaan myös kisastudiossa

JO JOUTUI ARMAS AIKA VILLELLEKIN

Ei voi ku olla ylpee omasta pikkusiskosta ja sen miehestä. Ne on kyl päässy niin pitkälle elämässä verrattuna muhun, joka oon periaatteessa viel ihan lapsen kengissä. Nuoripari on ollu naimisissa jo tyyliin 4 vuotta, ja ne on jo ostaneet oman talon ja tehneet sinne kunnon rempat. Se on iso ja ihana talo. Lisäks niillä on viel omat alivuokralaisetkin, koska talossa on useampia asuntoja, huhhuh. Ja nyt ku Villeki on valmistunu ammattiin, niin molemmat on selättäneet opiskelut täysin ja Sanjallahan on jo oma yrityskin. Ainiin, ja unohdin mainita, et niillä on oma autokin jo, mutta se ei varmaan tule yllätyksenä. Mut ei materia oo se tärkein juttu, ja siks oon onnellinen, että vielä paremmin ku taloudellisesti, niil näyttää menevän niiden parisuhtees. Suloinen, onnellinen nuoripari.

Ja kerrataanpa sitten vielä se oma tilanne: ei omaa taloa vaan vuokralla, ei puolisoa, kihlattua eikä edes seurustelukumppania vaan kämppis (joka kylläkin on aivan huippujäbä), ei omaa autoa vaan pyörä josta on kumi puhki, ei ammattia vaan hain jopa uuteen koulutusohjelmaankin. Ja mitä mä oon, 23 v!!! Meikä ei oo saavuttanu elämässä melkeen mitään konkreettista ja perinteistä. No yhdestä asiasta voin kuiteski olla tyytyväinen, mä voin olla ylpee mun Jumalasta ja mitä se on tehny. Ja ehkä mun pitäs aatella et kaikki nuo hienot jutut on viel edessä päin!

Juhlien valmistelut alko tietenkin jo edellisenä päivänä, ja olin lupautunut tulla auttamaan kaikessa mahdollisessa. Niinpä hyppäsin junaan ja ihan tätä varten tulin imuroimaan, pesemään lattioita, kokoamaan huonekaluja, ottamaan valokuvia ja pitämään vieraille seuraa, ainiin joo, ja juhlimaan rakasta brother-in-lawia! Sanjalle varsinkin nää oli tärkeet juhlat, kun ne oli ekat mitkä se ite järjesti. Mun äiti on kyl sellanen rautanen juhlien järjestäjä, kun se on tehny noita pitopalveluhommia niin järettömästi. Lisäks se leipoo kuulemma vieraiden mielestä maailman parhaat juusto- ja voileipäkakut. Ite en oo koskaan voileipäkakkuja maistanut ku oon jotenki ajatellu että eihän suolasta kakkua voi syödä. Uskaltauduin ekaa kertaa maistamaan, ja olihan se hyvvää, mutta edelleen pysyn uskollisena kermakakuille ja sokeripommeille. Ainiin ja tuo hamekuva oon siinä sen takia, et mulla on siitäkin erikoinen mama, et se ei käytä housuja ollenkaan, vaan on vannoutut hameiden käyttäjä. Siltä löytyy niitä kyl joka lähtöön. En tiiä ketään muuta kaverin äitiä, joka enää käyttäis hameita.

Valmisteluiden jälkeen oli ihana rentoututa siskojen ja Villen kaa keskenään, ja Tynejen tyyliin laitettiin hyvää ruokaa ja räkätettiin ja höpötettiin monta tuntia. Tällä kertaa tehtiin jotain hyvää helpolla, ku oli koko päivän ahertanu jotain. Hanna paisto meille sikana lihaa, ja meikähän lihan ystävänä söi melkeempä vain sitä.

Seuraavana päivänä sitten olikin vuorossa varsinaiset juhlat Kokkolan AMK:illa. Niillä on tolleen jännästi, et noita valmistumispäivii on tyyliin jotain 6 vuodessa, joten siks tää erikoinen ajankohta valmistua oli mahdollista. Jos joku ei tiennyt, oon siis käynyt Kokkolassa mun lukion, ja ihanaksi yllätykseksi tossa tilaisuudessa valmistu myös mun ex-luokkakavereita ja oli ihana nähdä niitä pitkästä aikaa.



Ja sitten vaan takas kotiin tekeen viime hetken valmistelut ja nostaan kakut esiin vieraita varten. Meikääkin vähän jänskätti, kun meillä on kaikki melkeen yhteisiä tuttuja, ja en ollu nähny monia viel kertaakaan BB:n jälkeen.. Mun oli tarkotus nukkua torkut, mutta eihän niistä mitään tullu, ku oli hommaa ja sit ku vieraat tuli, ei malttanu mennä nukkumaan. Joten Ubermanin unirytmi meni ihan miten sattuu ja sitä yritetään tässä vielkin korjata kuntoon.






Pihalta löyty ei neliapila, vaan VIISAPILA!! Mitähän se tarkottaa? Ehkä elämä kääntyy tästä nousuun? Ainiin joo senkin löysi Sanja, ja otin siitä vain kuvan. Räpsäsin muutaman kuvan meidän sulosesta nuoresta parista. Onneks olkoon Ville valmistumisesta ja kaikesta mitä oot saavuttanut. Sulla on ammatin lisäksi ihana vaimo. Kyllä sun kelpaa!