perjantai 29. kesäkuuta 2012

"PÄIVÄKIRJAHUONEESSA" VASTAAMASSA LUKIJOIDEN KYSYMYKSIIN

On juhlan aika jälleen, juhlia kun voi mitä pienimmistäkin asioista. On ollu kivaa kulkea puol vuotta elämää teidän kanssa ihan vieretysten, ja toivottavasti oon voinu olla inspiroimassa teitä, ja rohkasemassa elämään täyttä elämää! Lukutahti kiihtyy koko ajan, ja tänään meni jo 200 000 sivustovierailuu rikki.

Lupasin itselleni pyhästi, että teen tuon viivästyneen videopostauksen valmiiksi sitten ku toi 200 000 rajapyykki menee rikki, ja sillä sain mulle laiskimukselle lisäaikaa. Mut nyt se päätty, ja saatte vastaukset kysymyksiin, mitä on ollu mielessä. Niin kuin siinä kysymyspostauksessa kerroinkin, vastaan vain lukijoideni esittämiin kysymyksiin, ettei tule niitä monenko litran pylly -kysymyksiä, ja jokaiselta ainakin yks kysymys pääsee mukaan.


Piti toteuttaa tää päiväkirjahuone-idea ihan läpällä, ja täällä se nyt sitten Youtubessa "komeilee"... No ainakin vastasin jälleen rehellisesti ja suorasukaisesti, jos ei muuta! Isoveli oli näköjään kesälomalla, mutta oli jättänyt totuttuun tapaan ohjeet iPadilla. Käykääpäs katsomassa (klikkaa yllä olevaa kuvaa, niin pääset videoon)!

Ihka eka videokysymyspostaus löytyy myös mun Youtube-kanavalta. Sen näet tästä:
          

Pian tulee mahdollisuus esittää uudet kysymykset, ja siitä merkkinä tulee kysymypostaus, jonka kommenttilootaan ne voi heittää. Eli siis tähän älkää kerätkö viel niitä. Kiitos teille rakkaille lukijoille mussukkuudestanne ja siitä, että olette kulkeneet mun vierellä. Mäkin tahdon kulkee teidän vierellä <3

torstai 28. kesäkuuta 2012

KESÄ ON SUMMER JA ELÄMÄ LAIFFII


Elämä nautituttaa tosi paljon. Vaikka on ollut muutama sateinen päivä Oulussa, se ei ole mieltä lannistanut. Oon kyllä semmonen kesäpoika, että mun lempivuodenaika ei mene pilalle vaikka hyttysmonsteripilvet imis mut kuiviin, sadepilvet tyhjennettäisiin alas ja tuuli sotkis 5 minuuttia sitten laitetut hiukset. Se on vaan Suomen kesää <3


Oltiin viettämässä Linnanmaalla iltaa erään tytön kämpässä, joka tulee tänään kotiin Ranskasta, missä on ollu koko vuoden! En malta oottaa että nään sitä!

Tuo vegemiten maistaminen ei ollu kyl mikään hyvä idea. Se on jotain australialaista herkkutahnaa, jota levitetään esim suolakeksien päälle. Se on tehty jostai mallasmoskasta tai jostain ja on tosi suolasta. Katriina sai väläyksen maistaessaan tuota juomaa, et "tää maistuu ihan siltä ku äiti ois lisänny porkkanamehua appelsiinimehuun". Siihen Aleksi vaan totes, että "no mitähän siinä lukee". Voi Katriina on varmaan aidoimpia ihmisiä ketä tiedän.

Sain aika ihQun kortin kotia luukusta. Kaikki oikeesti ihmettelee tota samaa, että oon paljon paljon pidempi livenä, kuin mitä kukaan ois aatellu. Mä oon 190 cm haloo!! Onko ihme! Pelottavaa tuossa kortissa on se, että siinä ei ole osotetta, joten aiemmista fanikorteista poiketen tää oli tuotu suoraan mun kotiovelle, eli joku oli seisonut oveni takana. Ja varmaan ehkä oli myös pimpottanut, mutten sillon sattunut oleen kotona. Tai ehkä se ei oo pimpottanu, ku tohon on muka toi "postimerkkikin" (soli jotain leikattuu kartonkii) laitettu, niin se on varmaan halunnut hämätä mua, niinku toi ois lähetetty. No joka tapauksessa ilahdutit suuresti torstaipäivääni. Kiitos Dee, kuka ikinä oletkaan! Toinen asia, mikä minua ilahdutti, oli ikkunasta näkyvä maisema mun Oulujoelleni päin, ah tuota auringonheijastetta! Suurin ihmetyksen kohde on tuo eläin taivaalla, huomaatteko? Pilvi-joutsen. Sitten nukuin torkut ja eiku menoksi reeneihin.

Kokoajan tapahtuu jotain ja välillä on vaikea päättää, minne lopulta menee. Aika positiivinen ongelma. Mun kämppis huitelee Etelä-Suomessa 3 viikkoa, joten saan tehä täällä kämpillä mitä haluan, ja tuua tänne ketä haluan. Eilen olin lupautunut Italia-Saksa välieräottelun kattomiseen, kun toisaalta kaverit soitti pannukakkukesteihin. Ne ois varmaan olleet jotain aivan huippua, mutta oli se tunnelma kyllä vimpan päälle kohdillaan myös kisastudiossa, jota ennen oltiin reenattu ihan kunnolla pari tuntii Huuhkajanpuistossa.

Nigin isä on entinen pizzerian omistaja, ja se teki meille pojille kunnon safkat matsiin! Ja olihan se melkonen ottelu, ainaski Balotellin osalta. Vitsi mikä inkkari.




Tänään sit kuuntelemaan räppii Pohjois-Suomen suurimpaan Hip Hop -musiikin tapahtumaan OHHF:ään, eli siis huippupäivä tiedos!
Elämä nautituttaa tosi paljon. Vaikka on ollut muutama sateinen päivä Oulussa, se ei ole mieltä lannistanut.

Kokoajan tapahtuu jotain ja välillä on vaikea päättää, minne lopulta menee. Tänään olin lupautunut Italia-Saksa välieräottelun kattomiseen, kun toisaalta kaverit soitti pannukakkukesteihin. Ne ois varmaan olleet jotain aivan huippua, mutta oli se tunnelma kyllä vimpan päälle kohdillaan myös kisastudiossa

JO JOUTUI ARMAS AIKA VILLELLEKIN

Ei voi ku olla ylpee omasta pikkusiskosta ja sen miehestä. Ne on kyl päässy niin pitkälle elämässä verrattuna muhun, joka oon periaatteessa viel ihan lapsen kengissä. Nuoripari on ollu naimisissa jo tyyliin 4 vuotta, ja ne on jo ostaneet oman talon ja tehneet sinne kunnon rempat. Se on iso ja ihana talo. Lisäks niillä on viel omat alivuokralaisetkin, koska talossa on useampia asuntoja, huhhuh. Ja nyt ku Villeki on valmistunu ammattiin, niin molemmat on selättäneet opiskelut täysin ja Sanjallahan on jo oma yrityskin. Ainiin, ja unohdin mainita, et niillä on oma autokin jo, mutta se ei varmaan tule yllätyksenä. Mut ei materia oo se tärkein juttu, ja siks oon onnellinen, että vielä paremmin ku taloudellisesti, niil näyttää menevän niiden parisuhtees. Suloinen, onnellinen nuoripari.

Ja kerrataanpa sitten vielä se oma tilanne: ei omaa taloa vaan vuokralla, ei puolisoa, kihlattua eikä edes seurustelukumppania vaan kämppis (joka kylläkin on aivan huippujäbä), ei omaa autoa vaan pyörä josta on kumi puhki, ei ammattia vaan hain jopa uuteen koulutusohjelmaankin. Ja mitä mä oon, 23 v!!! Meikä ei oo saavuttanu elämässä melkeen mitään konkreettista ja perinteistä. No yhdestä asiasta voin kuiteski olla tyytyväinen, mä voin olla ylpee mun Jumalasta ja mitä se on tehny. Ja ehkä mun pitäs aatella et kaikki nuo hienot jutut on viel edessä päin!

Juhlien valmistelut alko tietenkin jo edellisenä päivänä, ja olin lupautunut tulla auttamaan kaikessa mahdollisessa. Niinpä hyppäsin junaan ja ihan tätä varten tulin imuroimaan, pesemään lattioita, kokoamaan huonekaluja, ottamaan valokuvia ja pitämään vieraille seuraa, ainiin joo, ja juhlimaan rakasta brother-in-lawia! Sanjalle varsinkin nää oli tärkeet juhlat, kun ne oli ekat mitkä se ite järjesti. Mun äiti on kyl sellanen rautanen juhlien järjestäjä, kun se on tehny noita pitopalveluhommia niin järettömästi. Lisäks se leipoo kuulemma vieraiden mielestä maailman parhaat juusto- ja voileipäkakut. Ite en oo koskaan voileipäkakkuja maistanut ku oon jotenki ajatellu että eihän suolasta kakkua voi syödä. Uskaltauduin ekaa kertaa maistamaan, ja olihan se hyvvää, mutta edelleen pysyn uskollisena kermakakuille ja sokeripommeille. Ainiin ja tuo hamekuva oon siinä sen takia, et mulla on siitäkin erikoinen mama, et se ei käytä housuja ollenkaan, vaan on vannoutut hameiden käyttäjä. Siltä löytyy niitä kyl joka lähtöön. En tiiä ketään muuta kaverin äitiä, joka enää käyttäis hameita.

Valmisteluiden jälkeen oli ihana rentoututa siskojen ja Villen kaa keskenään, ja Tynejen tyyliin laitettiin hyvää ruokaa ja räkätettiin ja höpötettiin monta tuntia. Tällä kertaa tehtiin jotain hyvää helpolla, ku oli koko päivän ahertanu jotain. Hanna paisto meille sikana lihaa, ja meikähän lihan ystävänä söi melkeempä vain sitä.

Seuraavana päivänä sitten olikin vuorossa varsinaiset juhlat Kokkolan AMK:illa. Niillä on tolleen jännästi, et noita valmistumispäivii on tyyliin jotain 6 vuodessa, joten siks tää erikoinen ajankohta valmistua oli mahdollista. Jos joku ei tiennyt, oon siis käynyt Kokkolassa mun lukion, ja ihanaksi yllätykseksi tossa tilaisuudessa valmistu myös mun ex-luokkakavereita ja oli ihana nähdä niitä pitkästä aikaa.



Ja sitten vaan takas kotiin tekeen viime hetken valmistelut ja nostaan kakut esiin vieraita varten. Meikääkin vähän jänskätti, kun meillä on kaikki melkeen yhteisiä tuttuja, ja en ollu nähny monia viel kertaakaan BB:n jälkeen.. Mun oli tarkotus nukkua torkut, mutta eihän niistä mitään tullu, ku oli hommaa ja sit ku vieraat tuli, ei malttanu mennä nukkumaan. Joten Ubermanin unirytmi meni ihan miten sattuu ja sitä yritetään tässä vielkin korjata kuntoon.






Pihalta löyty ei neliapila, vaan VIISAPILA!! Mitähän se tarkottaa? Ehkä elämä kääntyy tästä nousuun? Ainiin joo senkin löysi Sanja, ja otin siitä vain kuvan. Räpsäsin muutaman kuvan meidän sulosesta nuoresta parista. Onneks olkoon Ville valmistumisesta ja kaikesta mitä oot saavuttanut. Sulla on ammatin lisäksi ihana vaimo. Kyllä sun kelpaa!



keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

TUPARIT VOL. 2: ELÄKELÄISET



 
Juhlittiin järjestyksessään toisia tupareita meidän kämpillä tällä kertaa vanhusteemalla "En haluu kuolla tänä yönä". Tän postauksen kaikki kuvat on laitettu sellasen vanhus-filtterin läpi, joten ne on tosi erinäkösii, kun normaalisti mulla. Vielä meinataan järjestää kahdet eri tuparit, joten yhteensä tulee olemaan neljät partyt tupareiden puitteissa. Hyviä teemaehdotuksia otetaan vastaan tuleviin bileisiin. Ja nyt sitten vähän inspiroivaa matskua teille, rakkaat lukijat. Pitäkää teemabileitä, sillä ne on just parhautta. Kannattaa myös laittaa joku palkinto parhaalle pukeutujalle, porkkanat toimii aina. Tänään vanhusteeman takia se oli yks kirja.

Kävin hakeen Pila-Palasta vähän värejä, millä sai tehtyä tuosta naamakkeesta kuluneemman sekä viikset, jotka liikku naamassa koko ajan miten sattuuu ihan omaan tahtiinsa. Vieraiden tullessa taloon talo tarjosi heti iltalääkkeet tuosta lääkerasiasta, mistä oikeestikki tarjoillaan ne vanhuksille. Edelliseltä asukkaalta oli jäänyt, joten ei muuta kuin tyhjäksi ja uuteen käyttöön. Anu oli kyllä ihan oikeesti katu-uskottava mummeli.




Koska paikalla oli  vanhoja leidejä, piti pöydässä olla tietenkin tunne-elämän rauhoittajaa ja lamauttajaa, Fazerin sinistä. Se on tyyliin muuten ainoita karkkeja mitä ite syön.




Kutominen oli näissä juhlissa in, ja rekvisiitaksi hain mun kaikki 7 lankakerää. Alla pariskunta, joka on jo täysin valmis vanhuuteen, vaikka ovat olleet naimissa vasta pari kuukautta!



Nuo vanhuuden renkaat silmien alla ovat kyllä niin uskottavat, et säikähdin kun kaveri tuli sisään! Vanhat ihmiset ovat kovia räpättämään, ja siksi päätettiin ottaa kunnon Alias-skabat.



Vanhojen naisten iloksi saatiin paikalle yks nuorpoikainenkin, joka juur tuli töistä moottoripyörällä. Me kun asutaan 6. kerroksessa, ollaan kehitetty erilaisia niksejä virveleistä heitettäviin lapasiin, miten toimitetaan avaimet alas...



Teemu hurmasi naisväen ihka-aidoilla kalsareilla!



Multa löytyy kasa kaikkia siistejä sukutauluja ja tässä poseeraa yks mun esi-isistä. Niin kaukainen, että en itse löydä ainakaan hirveesti samoja piirteitä.



Yllättävän hyvin vanha väki jaksoi  valvoa yömyöhään... Hyvässä seurassa viihtyy aina. Tai oikeestaan kyse tais olla ihan siitä, ettei enää muistettu paljonko kello on. Oli kyllä niin häröö, et toi rooli meni ihan täysillä kaikilla päälle, ja ihan huomaamattaankin kädet alko vapisemaan ja unohdettiin koko ajan eri asioita.


Tuon verran jäi illasta mummojen ja pappojen herkkuja jäljelle. Kiitos kaikille osallistujille ja ei muuta kuin kohti ensi tupareita!