keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

TUPARIT VOL. 2: ELÄKELÄISET



 
Juhlittiin järjestyksessään toisia tupareita meidän kämpillä tällä kertaa vanhusteemalla "En haluu kuolla tänä yönä". Tän postauksen kaikki kuvat on laitettu sellasen vanhus-filtterin läpi, joten ne on tosi erinäkösii, kun normaalisti mulla. Vielä meinataan järjestää kahdet eri tuparit, joten yhteensä tulee olemaan neljät partyt tupareiden puitteissa. Hyviä teemaehdotuksia otetaan vastaan tuleviin bileisiin. Ja nyt sitten vähän inspiroivaa matskua teille, rakkaat lukijat. Pitäkää teemabileitä, sillä ne on just parhautta. Kannattaa myös laittaa joku palkinto parhaalle pukeutujalle, porkkanat toimii aina. Tänään vanhusteeman takia se oli yks kirja.

Kävin hakeen Pila-Palasta vähän värejä, millä sai tehtyä tuosta naamakkeesta kuluneemman sekä viikset, jotka liikku naamassa koko ajan miten sattuuu ihan omaan tahtiinsa. Vieraiden tullessa taloon talo tarjosi heti iltalääkkeet tuosta lääkerasiasta, mistä oikeestikki tarjoillaan ne vanhuksille. Edelliseltä asukkaalta oli jäänyt, joten ei muuta kuin tyhjäksi ja uuteen käyttöön. Anu oli kyllä ihan oikeesti katu-uskottava mummeli.




Koska paikalla oli  vanhoja leidejä, piti pöydässä olla tietenkin tunne-elämän rauhoittajaa ja lamauttajaa, Fazerin sinistä. Se on tyyliin muuten ainoita karkkeja mitä ite syön.




Kutominen oli näissä juhlissa in, ja rekvisiitaksi hain mun kaikki 7 lankakerää. Alla pariskunta, joka on jo täysin valmis vanhuuteen, vaikka ovat olleet naimissa vasta pari kuukautta!



Nuo vanhuuden renkaat silmien alla ovat kyllä niin uskottavat, et säikähdin kun kaveri tuli sisään! Vanhat ihmiset ovat kovia räpättämään, ja siksi päätettiin ottaa kunnon Alias-skabat.



Vanhojen naisten iloksi saatiin paikalle yks nuorpoikainenkin, joka juur tuli töistä moottoripyörällä. Me kun asutaan 6. kerroksessa, ollaan kehitetty erilaisia niksejä virveleistä heitettäviin lapasiin, miten toimitetaan avaimet alas...



Teemu hurmasi naisväen ihka-aidoilla kalsareilla!



Multa löytyy kasa kaikkia siistejä sukutauluja ja tässä poseeraa yks mun esi-isistä. Niin kaukainen, että en itse löydä ainakaan hirveesti samoja piirteitä.



Yllättävän hyvin vanha väki jaksoi  valvoa yömyöhään... Hyvässä seurassa viihtyy aina. Tai oikeestaan kyse tais olla ihan siitä, ettei enää muistettu paljonko kello on. Oli kyllä niin häröö, et toi rooli meni ihan täysillä kaikilla päälle, ja ihan huomaamattaankin kädet alko vapisemaan ja unohdettiin koko ajan eri asioita.


Tuon verran jäi illasta mummojen ja pappojen herkkuja jäljelle. Kiitos kaikille osallistujille ja ei muuta kuin kohti ensi tupareita!

2 kommenttia: