JO JOUTUI ARMAS AIKA VILLELLEKIN

Ei voi ku olla ylpee omasta pikkusiskosta ja sen miehestä. Ne on kyl päässy niin pitkälle elämässä verrattuna muhun, joka oon periaatteessa viel ihan lapsen kengissä. Nuoripari on ollu naimisissa jo tyyliin 4 vuotta, ja ne on jo ostaneet oman talon ja tehneet sinne kunnon rempat. Se on iso ja ihana talo. Lisäks niillä on viel omat alivuokralaisetkin, koska talossa on useampia asuntoja, huhhuh. Ja nyt ku Villeki on valmistunu ammattiin, niin molemmat on selättäneet opiskelut täysin ja Sanjallahan on jo oma yrityskin. Ainiin, ja unohdin mainita, et niillä on oma autokin jo, mutta se ei varmaan tule yllätyksenä. Mut ei materia oo se tärkein juttu, ja siks oon onnellinen, että vielä paremmin ku taloudellisesti, niil näyttää menevän niiden parisuhtees. Suloinen, onnellinen nuoripari.

Ja kerrataanpa sitten vielä se oma tilanne: ei omaa taloa vaan vuokralla, ei puolisoa, kihlattua eikä edes seurustelukumppania vaan kämppis (joka kylläkin on aivan huippujäbä), ei omaa autoa vaan pyörä josta on kumi puhki, ei ammattia vaan hain jopa uuteen koulutusohjelmaankin. Ja mitä mä oon, 23 v!!! Meikä ei oo saavuttanu elämässä melkeen mitään konkreettista ja perinteistä. No yhdestä asiasta voin kuiteski olla tyytyväinen, mä voin olla ylpee mun Jumalasta ja mitä se on tehny. Ja ehkä mun pitäs aatella et kaikki nuo hienot jutut on viel edessä päin!

Juhlien valmistelut alko tietenkin jo edellisenä päivänä, ja olin lupautunut tulla auttamaan kaikessa mahdollisessa. Niinpä hyppäsin junaan ja ihan tätä varten tulin imuroimaan, pesemään lattioita, kokoamaan huonekaluja, ottamaan valokuvia ja pitämään vieraille seuraa, ainiin joo, ja juhlimaan rakasta brother-in-lawia! Sanjalle varsinkin nää oli tärkeet juhlat, kun ne oli ekat mitkä se ite järjesti. Mun äiti on kyl sellanen rautanen juhlien järjestäjä, kun se on tehny noita pitopalveluhommia niin järettömästi. Lisäks se leipoo kuulemma vieraiden mielestä maailman parhaat juusto- ja voileipäkakut. Ite en oo koskaan voileipäkakkuja maistanut ku oon jotenki ajatellu että eihän suolasta kakkua voi syödä. Uskaltauduin ekaa kertaa maistamaan, ja olihan se hyvvää, mutta edelleen pysyn uskollisena kermakakuille ja sokeripommeille. Ainiin ja tuo hamekuva oon siinä sen takia, et mulla on siitäkin erikoinen mama, et se ei käytä housuja ollenkaan, vaan on vannoutut hameiden käyttäjä. Siltä löytyy niitä kyl joka lähtöön. En tiiä ketään muuta kaverin äitiä, joka enää käyttäis hameita.

Valmisteluiden jälkeen oli ihana rentoututa siskojen ja Villen kaa keskenään, ja Tynejen tyyliin laitettiin hyvää ruokaa ja räkätettiin ja höpötettiin monta tuntia. Tällä kertaa tehtiin jotain hyvää helpolla, ku oli koko päivän ahertanu jotain. Hanna paisto meille sikana lihaa, ja meikähän lihan ystävänä söi melkeempä vain sitä.

Seuraavana päivänä sitten olikin vuorossa varsinaiset juhlat Kokkolan AMK:illa. Niillä on tolleen jännästi, et noita valmistumispäivii on tyyliin jotain 6 vuodessa, joten siks tää erikoinen ajankohta valmistua oli mahdollista. Jos joku ei tiennyt, oon siis käynyt Kokkolassa mun lukion, ja ihanaksi yllätykseksi tossa tilaisuudessa valmistu myös mun ex-luokkakavereita ja oli ihana nähdä niitä pitkästä aikaa.

Ja sitten vaan takas kotiin tekeen viime hetken valmistelut ja nostaan kakut esiin vieraita varten. Meikääkin vähän jänskätti, kun meillä on kaikki melkeen yhteisiä tuttuja, ja en ollu nähny monia viel kertaakaan BB:n jälkeen.. Mun oli tarkotus nukkua torkut, mutta eihän niistä mitään tullu, ku oli hommaa ja sit ku vieraat tuli, ei malttanu mennä nukkumaan. Joten Ubermanin unirytmi meni ihan miten sattuu ja sitä yritetään tässä vielkin korjata kuntoon.

Pihalta löyty ei neliapila, vaan VIISAPILA!! Mitähän se tarkottaa? Ehkä elämä kääntyy tästä nousuun? Ainiin joo senkin löysi Sanja, ja otin siitä vain kuvan. Räpsäsin muutaman kuvan meidän sulosesta nuoresta parista. Onneks olkoon Ville valmistumisesta ja kaikesta mitä oot saavuttanut. Sulla on ammatin lisäksi ihana vaimo. Kyllä sun kelpaa!